Elmeri

Elmeri oli Ruosteposken ranskantuontikoira ja eli siitoskoirana tarhassa. Elmeri jäi ”eläkkeelle” ja tuli meille kotikoiraksi loppukesällä –97.

Alunperin oli tarkoitus opettaa koira vain tavoille, koska noinkin vanhan koiran koulutuksen aloittaminen aivan alusta on melko haastavaa. Elmeri osoittautui kuitenkin hyvin laumaviettiseksi ja halu miellyttää lauman johtajaa oli suuri. Koulutus sujui hitaasti, mutta toisaalta kun Elmeri jotain oppi, niin suoritusvarmuus oli hyvä. Elmerin kanssa saavutettiin pk-haussa alokasluokassa koulutustunnus –99, mutta avoimessa ei enää pärjätty. Sen sijaan vaikka näyttelyissä ei paljon käytykään, niin 3 sertiä saatiin kuitenkin kasaan. Kotona harjoiteltiin myös metsäjälkeä, mutta siinä ei koskaan kisattu. Joskus käytiin vetämässä lastenvedoissa pulkaa tai kärryä, mistä Elmeri paljon piti. Elmerin varsinainen vahvuus oli esineruutu, jossa sen työskentely oli useimmiten todella hyvää.

Elmeri eleli melko terveenä aina vanhuuteen asti. Elmerillä oli D-lonkat, mutta ne eivät koskaan vaivanneet mitenkään. Elmeri auttoi myös muita koiria luovuttamalla verta Yliopistollisessa eläinsairaalassa.

Alkukesällä –06 alkoi epämääräinen kakominen varsinkin syödessä. Elmeri kuvattiin ja diagnoosi oli dilatoiva kardiomyopatia, joka on etenevä sydänsairaus. Elinaikaa ennustettiin 3–6 kk. Lääkitys tehosi kuitenkin hyvin ja Elmeri eleli melko hyvää vanhuusajan elämää aina jouluun –07 asti, jonka jälkeen oireet alkoivat pahentua. Tammikuussa –08 Elmeri alkoi väsyä ja läähättää jo melko pienen ponnistuksen jälkeen ja ymmärsimme, että loppu alkaa olla käsillä. Elinaikaennuste oli jo ylitetty vuodella, eikä kyseisessä sairaudessa ole oikeastaan mitään tehtävissä. Elmeri nukutettiin kotona ikiuneen muutamaa päivää vaille 13 vuoden ikäisenä 21.1.2008.

Elmeri oli äärettömän kiltti ja hyväntahtoinen ja rakasti kaikkia ihmisiä lapsista vanhuksiin. Hän elää muistoissamme aina.

Sivua on viimeksi päivitetty 16.10.2010 19:50:13