Petrus

Petrus hankittiin meille syksyllä –95 ahkeran koirakirjojen selailun jälkeen. Rodusta emme siis mitään tienneet ja Petrus onkin ollut eräänlainen ”harjoituskappale”. Petrus oli vilkas ja energinen pentu ja aloitimme tottelevaisuusryhmässä harjoitukset heti seuraavana keväänä. Kävimme ahkerasti leireillä ja päälajiksi otimme aluksi pk-viestin. Leireillä ei viestiryhmää ollut, joten viestin ohella harjoittelimme metsäjälkeä. Ehdimme käydä parissa viestikisassa ja yhdessä jälkikisassa, mutta sitten alkoivat vaikeudet. Petrus kieltäytyi esteellä, vaikka hyppy oli ollut sen lempiliike. Pian tämän jälkeen alkoi ontuminen ja vasta silloin ymmärsimme kuvauttaa lonkat.

Lonkat kuvattiin syksyllä –99 ja tuli musertava lausunto; molemmat lonkkanivelet selvästi dysplaattiset (E) ja molemmissa vakava nivelrikko. Toivoa normaalista elinkaaresta ei juuri ollut. Päätimme heti, että Petrus jää sairaseläkkeelle ja saa liikkua niinkuin haluaa ja jaksaa. Petruksen kohdalla oli onni, että pystymme ulkoiluttamaan koirat vapaana luonnossa. Lihaskunto pysyy hyvänä, ja se on lonkkavikaiselle koiralle elinehto.

Pari ensimmäistä vuotta lääkitykseksi riitti Cartrophen annettuna noin kuukauden välein. Kuitenkin lääkkeen teho hiipui ja jouduimme siirtymään jatkuvalle kipulääkitykselle. Kipulääkitys koveni niin, että loppuvuosinaan Petrus oli jo kovalla lääkeannoksella, mutta selvisi sen kanssa kuitenkin melko hyvin eli juoksi ja leikki mielellään ja liikkui mm. portaissa ja kapusi sohvalle ihan elämänsä loppuun asti.

Petrus osallistui kipuineen myös tieteelliseen tutkimukseen. Vuonna 2001 Yliopistollisessa Eläinsairaalassa ell Anna Hjelm-Björkman suoritti vertailevan kaksoissokkotutkimuksen koirien kipulääkityksestä ja Petrus osallistui tutkimukseen. Petrus joutui valitettavasti lumelääkeryhmään ja kipuili koko tutkimuksen ajan, mutta toivottavasti Petruksen osallistumisesta oli hyötyä ajatellen muita kipuilevia koiria.

Petrus eli eläkepäiviään aina yhtä iloisena ja valmiina kantamaan keppejä ja palloja. Kunto säilyi kohtuullisena syksyyn 2007 asti, jolloin varsinkin lihaksisto alkoi jo iänkin myötä alkoi rapistua. Kostealla talvella oli varmasti osuutensa ja joulun jälkeen jouduimme myöntämään sen tosiasian, että elämä on käynyt Petrukselle liian kivuliaaksi.

Petrus nukutettiin ikiuneen kotona 21.1.2008 ja hän eli loppujen lopuksi ennusteista huolimatta ihan kohtuullisen pitkän elämän. Tämä urhea hieno koira elää aina muistoissamme.

Sivua on viimeksi päivitetty 27.12.2008 12:27:34